tag:blogger.com,1999:blog-52770099096714977252024-03-13T22:43:43.139+02:00Omaisen ihollamiahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.comBlogger30125tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-51734452720182975092017-12-09T14:16:00.000+02:002017-12-09T14:16:58.803+02:00Tuhkasta nousee aamuYhtenä päivänä rukoillessa minua todennäköisesti tarkemmin tuntematon ihminen sanoi, että näki rukouksessa vanhanaikaisen kassakoneen, jossa oli kassalipas auki ja ihmetteli, että eikö kukaan vie sieltä rahoja, kun noin avoinna sitä pidetään? Toinen sanoi nähneensä kuvan aamun valkenemisesta. Niitä itsekseni mietittyäni totesin, että molemmat liittyvät minuun. Tuon päivän jälkeen mulla on soinut päässä Tuhkasta nousee aamu (<a href="https://youtu.be/VCFrYJ9F6Bc">https://youtu.be/VCFrYJ9F6Bc</a>).<div>
<br /></div>
<div>
Olin Veikon vierellä loppuun asti ja toimin omaishoitana. Viimeistään sen jälkeen minulle kirkastui, mikä mun paikkani tällä hetkellä on. Mun paikkani on antaa omastani ja rakastaa. Keräsin tänä vuonna Operaatio Joulunlapseen 39 pakettia. Monesti koen, kuinka ihmiset hämmästyvät tätä ja ihmettelevät, mistä rahat tulevat. Kun mä ostan muille, mä koen, että rahat, jotka siihen käytän, eivät tule omistani. Rahat tulevat tietysti omalta tililtäni ja olen ansainnut ne töissä, mutta minusta tuntuu, etteivät ne ole minun. En anna raskaalla sydämellä, vaan siitä tulee kevyt ja hyvä olo.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nautin shoppailusta. Yritän usein etsiä itselleni jotain, mutta päädyn ostamaan lastenvaatteita tai jotain muuta. Ostan toki myös itselleni ja nautin siitäkin. Kudon myös sukkia ja vanttuita, mutta en tee sitä rahasta, vaan rakkaudesta. Eniten nautin, kun nään, että saan tehdä jonkun toisen ihmisen onnelliseksi. Tulen onnelliseksi, kun nään, että muut ovat onnellisia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tässä on tietenkin varjo. Aina on varjo. Mitä kirkkaampi siunaus, sitä tummempi on varjo. Jos mä joudun olemaan yksinäinen tai ihmiset ympärilläni on onnettomia, ahdistun. En pysty nauttimaan. Olen surullinen ja elämäni tuntuu merkityksettömältä. Toisen murhe vaikuttaa muhun ihan suoraan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mua on kuitenkin siunattu tällä. Tämä on se, missä mun kuuluu olla. Ja seuraavana "Tuhkasta nousee aamu" -osuus. Mä katsoin viereltä voimatta tehdä mitään, kun näin mun elämäni rakkauden terveyden murenevan ja olin paikalla kun hän päästi otteen maailmasta irti ja siirtyi paremmalle puolelle. Mua siunattiin kuitenkin kahdella älyttömän ihanalla, kauniilla, taitavalla ja sisukkaalla bonustyttärellä. Molemmat ovat minulle äärettömän rakkaita ja muistuttavat isäänsä eri tavoin. He ovat minulle aivan älytön siunaus.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuhkasta nousee aamu, ystävät. Tuhkasta nousee aamu.</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFRSjkJ7CkO0sWvS_T5lzwrZMC-MJUNJK9P-jLO8ilyG1UaEg5gCKZtz4N_9tWF6oyFGksAQ4FJf3HZWN7NYHJ-3DaREVfY-DUi_OL9N1I2zYKYQ7q7k719bTndSmsGpWzTHPAj_RIgOc/s1600/IMG-20170520-WA0008_2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="833" data-original-width="1192" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFRSjkJ7CkO0sWvS_T5lzwrZMC-MJUNJK9P-jLO8ilyG1UaEg5gCKZtz4N_9tWF6oyFGksAQ4FJf3HZWN7NYHJ-3DaREVfY-DUi_OL9N1I2zYKYQ7q7k719bTndSmsGpWzTHPAj_RIgOc/s400/IMG-20170520-WA0008_2.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-73241793680517105672017-06-30T23:20:00.000+03:002017-06-30T23:20:01.296+03:00ViikonloppuMinulle, viikon kohokohta ei ole perjantai-ilta, ei aurinkoinen lauantai, ei sunnuntaiaamu kahvikupin kanssa. Kohokohta on se hetki, kun pääsen perjantaina töistä kotiin. Joskus (kuten tänään), kotiinlähtöni töistä viivästyy ja minulta viedään viikon paras hetki. On viikko seuraavaan.<div>
<br /><div>
Viikonlopussa on minulle liian monta elementtiä. Aurinko yrittää kutsua minua ulos, mutta se saa minut vain sulkemaan verhot ja laittamaan keinovalon päälle. Aika kuluu hitaasti, jos vain odottaa sängyssä maaten kesän päättymistä. Pitäisi jaksaa tehdä, jotta aika kuluisi. Pitäisi nauttia auringosta. Pitäisi matkustaa, uida ja nähdä läheisiä. Tiedän, ja laitan verhot kiinni. Minä en pysty. Minulla on liikaa aikaa voidakseni tehdä mitään. Minulla on liian vähän aikaa, koska viikonlopun jälkeen pitää mennä töihin. Töihin odottamaan sitä hetkeä perjantaina, kun pääsen töistä kotiin.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<i>On Grief: There is sort of invisible blanket between the world and me.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I find it hard to take in what anyone says. </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>C.S. Lewis</i></div>
</div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
On tyhjää. Auringon laskiessa kävelen kauppaan ja ihmettelen miksi on valoisaa. Milloin kesäni tulee? <i><span style="font-size: x-small;">Hyvät asiakkaamme, suljemme viidentoista minuutin kuluttua.</span></i> Kaupassa poika hymyilee minulle. Luon häneen katseen. En tiedä minkä katseen, hymy se ei enää ole. En löydä mitään. Ostan kolme eri kinkkua ja yhden juuston. <i><span style="font-size: x-small;">Hyvät asiakkaamme, suljemme kymmenen minuutin kuluttua.</span></i> Kassalla itkee vauva. Hänen äitinsä patistaa vanhempaa lasta pakkaamaan kauppakassit. Lapsi narisee vastalauseen. Tietävätkö he, mitä heillä on? </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen eri ulottuvuudessa. On vain maailma, ja minä. On kuin kävelisin kotiin kesäaamuna viideltä. Ketään ei ole liikkeellä, on liian varhaista. On valoisaa. Maailma näyttää samalta kuin päivällä, mutta ketään ei ole liikkeellä. Ei täällä. Ei tänään. Ihmiset nukkuvat mukavasti omissa kodeissaan. Mutta minä olen liikkeellä. Olen liikkeellä, koska en pääse perille.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnn9EQvczunxGU0JJjNgD0uIaxh80CBhlj8YVNumnoeqivFhtNv9W9r2yQA4EoA3Yhgl05BJVzJHSlmfJUNPM9_r8sQZe4p1OO-rVgd0etfBoRTGyVOOVa2Sk9ylvulAtliYW_chvyIko/s1600/IMG_20170630_222111068.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnn9EQvczunxGU0JJjNgD0uIaxh80CBhlj8YVNumnoeqivFhtNv9W9r2yQA4EoA3Yhgl05BJVzJHSlmfJUNPM9_r8sQZe4p1OO-rVgd0etfBoRTGyVOOVa2Sk9ylvulAtliYW_chvyIko/s320/IMG_20170630_222111068.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-6187586655141940622017-06-18T21:41:00.001+03:002017-06-18T21:41:27.594+03:00Saippuakuplia merelle<i>Puhallan saippuakuplia laivan kannelta merelle. Katson kun ne hallitsemattomasti katoavat vapauteen. Hymyilen. Ajattelen niiden tavoittavan Veikon, joka nyt terveenä taivaassa. Koen surumielistä onnentunnetta.</i><br />
<br />
Vuosi sitten kirjoitin blogitekstin <a href="http://omaiseniholla.blogspot.fi/2016/06/pikakurssi-omaishoitoon.html?spref=fb" target="_blank">Pikakurssi omaishoitoon (klikkaa se tästä, jos et ole lukenut).</a> Raskasta luettavaa. Äärirajoilla jaksoin kaiken ja olin kaikkea mitä piti olla. Jaksoin tietäen, että olin oikealla paikalla. Olin varma että selviän siitä.<br />
<br />
Tänään, olen eri tavalla äärirajoilla. Ilman Veikkoa, jonka puolesta jaksaisin taistella. Kun olen yksin, olen yksin, enkä nauti siitä. Jos voisin nukkua, nukkuisin koko ajan. En enää nauti ulos katselemisesta, sateessa pyöräilystä tai siitä, että saan juoda rauhassa aamukahvin. Suru painaa minua alas. Se painaa niin alas, että on mahdotonta tehdä mitään. Se ei tarkoita, että olisin surullinen. Kun jaloissa on nilkkapainot, taskut täynnä kiviä, sydän painaa tonnin ja jalat on maitohapoilla, on mahdotonta tehdä mitään. Tiedän mitä haluaisin tehdä, mutta en vain jaksa. Äärirajoilla, enkä ole enää varma, että selviän tästä. Enkä enää tiedä, mitä selviäminen edes tarkoittaa.<br />
<br />
Minusta voi edelleen nähdä kuvia, kun puhallan kuplia tuuleen ja hymyilen. Ne on totta. Ystäväni kanssa nauran paljon ja täysillä. Olen onnellinen. Vastapainona olen yksin ja suru saa minut kiinni. Se lamaannuttaa. Estää minua tekemästä mitään. Vie kaikki voimani, jotka olisi tarkoitus käyttää elämiseen. Syö minut.<br />
<br />
Päätän samaan lauseeseen kuin vuosi sitten kirjoitetun tekstin:<br />
<br />
<i>Veikko sano aiemmin, että pakkojen sijaan elämä on täynnä mahdollisuuksia. Mieti, mihin kaikkeen sulla on tänään mahdollisuus.</i>miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-12350710976379949432017-02-06T20:54:00.000+02:002017-02-06T21:01:26.804+02:00Ystävänpäivä<div dir="ltr">
Pari vuotta sitten menetin koirani samoihin aikoihin, kun Veikko, aviomieheni sairastu syöpään. Itu oli mun parhaita ystäviäni. Nyt pari vuotta sen jälkeen edelleen revitään sydäntä rinnasta.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYwh1ONdV-Xpck-EMoaV6nsyOo8tzykhoP7eAVP8KoYE5jrr8c__jp5dbNZ2K9smvt72z_PzD1g8ZT9qQXEWkyJh_Rn3Yu6V-xuHbpZH9rZ3h6gPB9W3IJpzCRSm2fkPvVsWJ6B2zjhCQ/s1600/IMG_4553+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYwh1ONdV-Xpck-EMoaV6nsyOo8tzykhoP7eAVP8KoYE5jrr8c__jp5dbNZ2K9smvt72z_PzD1g8ZT9qQXEWkyJh_Rn3Yu6V-xuHbpZH9rZ3h6gPB9W3IJpzCRSm2fkPvVsWJ6B2zjhCQ/s1600/IMG_4553+%25282%2529.JPG" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYwh1ONdV-Xpck-EMoaV6nsyOo8tzykhoP7eAVP8KoYE5jrr8c__jp5dbNZ2K9smvt72z_PzD1g8ZT9qQXEWkyJh_Rn3Yu6V-xuHbpZH9rZ3h6gPB9W3IJpzCRSm2fkPvVsWJ6B2zjhCQ/s320/IMG_4553+%25282%2529.JPG" width="211" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaqYlHjSraRnsVnaED515tjqajzASS28UHJn3M0F4R1gLMTwIOZ_0_knH20fa3Mcfj4UHwIwdcIu5ZWUQirrF71jDWs-vj9abFyF_HaTraAirrlQbeEmMvX0mVGV9nsgbt2cex4Fjbo5E/s1600/DSC06714+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaqYlHjSraRnsVnaED515tjqajzASS28UHJn3M0F4R1gLMTwIOZ_0_knH20fa3Mcfj4UHwIwdcIu5ZWUQirrF71jDWs-vj9abFyF_HaTraAirrlQbeEmMvX0mVGV9nsgbt2cex4Fjbo5E/s320/DSC06714+%25282%2529.JPG" width="228" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcpM0C0PjSqNLJ5sqCwZMcDhtK8qcaFGu8yPGO0MRdrzwBvxqR7pMx2EL65B_5QbUctPrNGobasDCDM57M4BuuhqjV2OYOqdf_Z27KA6KCB9xyRL_YwJgAgaoTMMrtEwGiWEpkhvTYnY4/s1600/DSC07166.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcpM0C0PjSqNLJ5sqCwZMcDhtK8qcaFGu8yPGO0MRdrzwBvxqR7pMx2EL65B_5QbUctPrNGobasDCDM57M4BuuhqjV2OYOqdf_Z27KA6KCB9xyRL_YwJgAgaoTMMrtEwGiWEpkhvTYnY4/s320/DSC07166.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxechlVpFVgGN4pkKGPt0rTnuc2zkN5imWSEZhSI7O58efYjtFTFkPhc6s3UQKAxMkhzr0DFnC8dWUtuaPRpVX67cqWsNt2S4hbRspQ_gFGsbl0Xh-U0DtXX1pD4JMorULOKfrfTvfpjs/s1600/IMG_20140716_155253.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxechlVpFVgGN4pkKGPt0rTnuc2zkN5imWSEZhSI7O58efYjtFTFkPhc6s3UQKAxMkhzr0DFnC8dWUtuaPRpVX67cqWsNt2S4hbRspQ_gFGsbl0Xh-U0DtXX1pD4JMorULOKfrfTvfpjs/s320/IMG_20140716_155253.jpg" width="320" /></a></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Viime heinäkuussa katselin, kun aviomieheni haudattiin Nokian kirkkomaahan. Sen lisäksi hän oli paras ystäväni. Mä oon menettäny kaks mun parasta ystävää.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Ystävänpäivä. Hiton ystävänpäivä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Mä niin haluaisin jättää tän tähän ja viettää vaikka jotain antiystävänpäivää ja angstata yksin. Ehkä angstaankin, mutta mä en voi jättää tätä tähän. En voi, koska mun ystävät ansaitsee erityismaininnan. Ne ystävät, jotka on jääny. Mä en oo ollu helppo ja lupaan etten oo sitä jatkossakaan. Mä en pidä yhteyttä. Mä en jaksa aina kuunnella. Mä en jaksa puhua. Mä en jaksa olla. Mä en muista, koska sun synttärit on. Mä en muista, mistä me viimeks puhuttiin. Mä en muista missä sä oot töissä. Mä en vaan jaksa, enkä muista.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tälläsessä elämäntilanteessa ylimääräiset karsiutuu. Ihmisistäkin jäljelle jää ne, jotka sopii parhaiten mun palapeliin. Ne, jotka on jaksanu mua.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Ystävänpäivä lähestyy. Muista sun ystävää. Muista sun ystävää vielä, kun ystävänpäivä on ohi.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
</div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-81996699229914639112017-01-18T22:43:00.000+02:002017-01-18T22:43:58.622+02:00Sinä hymyiletMinä en tiedä, mitä näet kun katsot minuun. Minä en katso. Havaitsen ihmisiä, jossakin eri todellisuudessa. En pääse sinne. Sinä hymyilet, minä nyökkään. Nyökkään siksi, etten jaksa hymyillä. Sinä puhut, minä en kuule. Pinnistän, kuulen osan. En tarkoita, ettenkö<i> haluaisi </i>kuunnella. En vain <i>pysty</i> kuuntelemaan. Minä en osaa vastata. Sinä hiljenet.<br />
<br />
Olen leski. Tänään kuusi kuukautta ja yhdeksän päivää. En oikeastaan viihdy yksin. Kun olen ihmisten kanssa, energiani menee ihmisten sietämiseen. Ei se ole ihmisten vika. En oikeastaan viihdy ihmisten kanssakaan.<i> En oikeastaan viihdy.</i><br />
<br />
Olen voimaton, olen jumissa, en ole oikeasti täällä. En osaa avata nurkkaakaan tästä, kun kysyt mitä minulle kuuluu. Olen pahoillani, vaikken oikeastaan tiedä pitäisikö minun.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-89412948543461205472016-12-06T14:30:00.003+02:002016-12-06T14:32:16.070+02:00JoulukuuJoka aamu kun herään,<br />
se laskeutuu päälleni kuin raskas viitta.<br />
<br />
Olen yksin.<br />
Keitän kahvia, <br />
juon sen yksin.<br />
Kukaan ei toivota hyvää huomenta.<br />
<br />
Raahaudun <br />
loskassa läpi tyhjien päivien.<br />
Kukaan ei voi halata ja sanoa, että <br />
kyllä me tästä selvitään. <br />
<br />
Olen yksin. <br />
On pakko jaksaa,<br />
epätoivon, <br />
tuskan ja<br />
kiukun kyynel silmäkulmassa. <br />
<br />
On pakko pärjätä. <br />
Olen yksin koko maailmassa. <br />
<br />
Sammutan valot. <br />
Kissa kehrää. <br />
Nukahdan.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-20707451728005788492016-10-27T08:10:00.001+03:002016-11-02T01:01:50.677+02:00Voi, kunpa voisin tehdä jotakin...<div dir="ltr">
Kuulen aina joskus seuraavan toteamuksen liittyen kuolemaan, suruun ja ikävään: "Voi, kunpa voisin tehdä jotakin.."</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Mä kerron, mitä sä voit tehdä surevan läheisesi hyväksi. Nää on yleistyksiä tietysti, mutta en usko olevani ainoa joka miettii näitä. Osa saattaa myös kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta merkitsevät leskelle (surevalle) enemmän kuin sinusta kuulostaa. Tähän pätee myös todella vahvasti seuraava: Älä ikinä kysy mitä voisit tehdä, jos et aio tehdä mitään. Ei käytetä näitä toteamuksia kohteliaisuussyistä tai omaa oloa helpottaaksemme.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Jos kysyt "Mitä voisin tehdä?", vastaus saattaa hyvin olla "En tiedä." tai "Et mitään." Surevalle voi olla helpompaa jos kysyt "Saanko tiskata?", "Saanko viedä roskat?" tai "Onko sulla asiaa kauppaan?"</div>
<div dir="ltr">
<br />
Puolison kuolemasta seuraava suru ei mene ohi. Sen ei ole tarkoitus mennä ohi. Sen kanssa oppii elämään. Näin ollen ei tarvitse loputtomiin harmitella, ettet saanut ensimmäiseen vuoteen tai kahteen vuoteen laitettua korttia. Voit tehdä sen nyt.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Varsinaiselle surulle ja tuskalle ei voi kukaan oikeastaan tehdä mitään. Muuta elämää voit sen sijaan helpottaa.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Lähetä kortti. Muuten vaan -kortti, tsemppikortti, syyskortti, kesäkortti, joulukortti, raamatunpaikkakortti, tulit mieleeni -kortti, vuosipäiväkortti (hääpäivä, poismenneen syntymäpäivä jne.). Joku muistaa minut, muistaa poismenneen, muistaa vuosipäivän. On kiva tietää, ettei ole yksin. Surun, kaipauksen ja ikävän kanssa yksin.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Vie kahvipaketti, kukkia jne.<br />
Musta olisi kiva saada kukkia. Surukukat jäi multa lähes kokonaan kokematta, kun en ollut kotona heti kuoleman jälkeen.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- "Tarvitsetko apua?"<br />
Puolison menettäminen jättää ison aukon myös käytännön asioihin: renkaiden vaihto, auton katsastaminen, pihatyöt, tietokoneongelmat, ikkunoiden pesu, viikkosiivous, kaupassakäynti, roskien vienti... Vaikka taitojen puolesta selviäisi näistä yksin, minä en ainakaan ole niin vahva, että jaksaisin. Harva leskistä on. Kyse ei ole laiskuudesta. Ei vaan aina pysty kaikkeen.<br />
Sano "Soittele jos tarvitset apua" sijasta "Voin tulla tiskaamaan maanantaina klo 17". Surevalle avun pyytämisen kynnys on todennäköisesti korkea.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Koskettaminen. Kumppanin menettämisestä jää iso läheisyysvaje. Mä olen menettänyt miehen, ja erityisesti miesten halaukset täyttää tätä vajetta. Ehkä jotenkin karun kuuloista, mutta pitkälti totta. Korostan: luonnolliset halaukset. Jos tuntuu väkinäiseltä, niin voi jättää väliin. Se on ok. Kaikki ei myöskään pidä koskettamisesta.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Mene käymään. Lienee viisasta tiedustella sopiiko tulla käymään, mutta itse ilahdun toisinaan myös yllätysvierailuista. Niitä nykyään tehdään harvemmin.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Kutsu kahville, syömään, elokuviin.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Jos surevalla on lapsia, voit tarjoutua hoitajaksi.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
- Tarjoudu menemään yöksi tai tarjoa yöpaikkaa. Sureva ei välttämättä itse tätä pyydä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Yleisiä vinkkejä. Muistutan tässä vaiheessa, että sinun ei tarvitse tehdä kaikkea. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sureva ei ole täydellinen, sinä et ole täydellinen. Ei kannata jäädä pohtimaan, mitä on sanonut väärin tai tehnyt väärin. Kukaan ei odota, että olisimme täydellisiä. Jos susta tuntuu, pyydä anteeksi, mutta älä jää vatvomaan. Kirjoitan tämän sinun vuoksesi, joka mietit miten päin surevan kanssa olla. Olemme kaikki silti yksilöitä. Yksi pahimmista asioista mitä voit tehdä, on surevan huomiotta jättäminen siksi ettet tiedä mitä sanoa, unohtaminen, ulkopuolelle jättäminen, kuolleen unohtaminen.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Ensinnäkin: itse kaipaan myös normaalia keskustelua. Mulla on ystäviä, joilta voi pyytää tätä. Yleistä hölinää muiden elämästä, arjesta jne. Jotain normaalia. Sureva ihminen tai leski, onkin itseasiassa normaali ihminen. Kun kuulet jonkun olevan leski, sinut saattaa vallata karmea tunne siitä oletko tullut loukanneeksi häntä. Älä joudu paniikkiin. Leski on normaali ihminen paskassa elämäntilanteessa.</div>
<div dir="ltr">
Surevan suru on hänen omansa ja yksilöllinen asia. Sureva ei kaipaa vinkkejä siitä miten tulisi surra tai missä aikataulussa "toipua". </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Yritä pysyä totuudessa ja nykyhetkessä. Et voi tietää onko surevalla tulevaisuudessa helpompaa. Myöskään se, että menneisyydestä jäi kauniit muistot, ei välttämättä helpota surevan nykyhetkeä.</div>
<div dir="ltr">
Surevaa ei välttämättä helpota myöskään se, että "Hän (kuollut) sai työnsä täällä valmiiksi" tai "Hän on nyt paremmassa paikassa".</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Älä yritä korjata sitä, mitä et voi. Surua ja tuskaa itsessään ei voi ottaa pois. Parasta mitä voit tehdä on kestää toisen tuska ja olla läsnä. On helpottavaa omistaa ystävä, joka ei yritä ottaa tuskaa pois. Olen tässä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Jos olet päättänyt olla surevalle läsnä, valmistaudu todistamaan tuskaa, jota on sinunkin vaikea kestää ja käsitellä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tuskaa tuntevan kanssa ei ole helppoa. Kysymykset, viha, pelko, syyllisyys ja monet muut tunteet tulevat aina uudestaan. Sinä itse tulet todennäköisesti loukatuksi. Hän ei ehkä muista syntymäpäivääsi, häntä ei välttämättä kiinnosta uusi talosi tai autosi. Jos haluat pysyä surevan elämässä, suosittelen itse näkemään vaivaa. Sureva ei ehkä ota sinuun itse yhteyttä. Saatat myös itse tarvita tukea tukiessasi surevaa ystävääsi. </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tarjoudu ennemmin avuksi kysymisen sijaan. Sano "Soittele jos tarvitset apua" sijasta "Voin tulla tiskaamaan maanantaina klo 17", "Saanko imuroida?" tai "Voinko viedä roskat". Surevan energiataso ja avun kysymisen kynnys ei todennäköisesti kestä sen pohtimista keneltä pyytää apua mihinkin asiaan.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Et ehkä voi auttaa varsinaisessa surussa, mutta voit helpottaa surevan arkea. Muista aina kysyä itsestäänselvistäkin asioista! Surevalle voi olla tärkeä jokin minkä näät roskaksi (kuitti, leffalippu) tai likaisessa paidassa saattaa olla puolison tuoksu. Myös pelkkä läsnäolosi saattaa helpottaa siivousta ja asunnon järjestelyä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Muista, että jos kysyt "Mitä kuuluu?", sinulle itseasiassa saatetaan vastata mitä <i>oikeasti</i> kuuluu. Jos et ole valmis tätä kuulemaan, älä kysy.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Sureva saattaa tarvita myös "puolustajaa". Uteliaita puolituttuja kyselijöitä riittää moneen lähtöön. Kun sinulta udellaan miten sureva voi, tai onko hän jo "päässyt yli", muista heille vastatessasi: Surusta ei pääse yli. On helpompia hetkiä ja vaikeampia hetkiä.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Mieleenjäävin osanotto mulle on ollut: "Kaikki rakkaus sulle, Mia."</div>
<div dir="ltr">
<br />
Tärkeintä on osoittaa, että välität. Olet läsnä, olet lähellä, kuuntelet.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Luin kirjoitukseni pohjalle seuraavan artikkelin: <br />
<a href="http://m.huffpost.com/us/entry/4329830" target="_blank">http://m.huffpost.com/us/entry/4329830</a></div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-19613786848595568912016-09-24T11:32:00.001+03:002016-09-24T11:34:57.360+03:00Sinuun minä jään<p dir="ltr">Varasin lipun Vesalan konserttiin mieheni kuoleman aikoihin. Päätin, että elämä jotenkin jatkuu. Se oikeastaan lähti siitä, kun ystäväni pitkän harkinnan jälkeen linkkas mulle Sinuun minä jään. Siitä lähtien oon itkeny melkein joka kerta kun kuulen sen. Jotkut varmaan tietävätkin tämän. Kerron silti uudestaan. Olisin halunnu myös kiittää Vesalaa, mutta ihmisiä oli keikalla niin paljon.</p>
<p dir="ltr">Mieheni syöpä todettiin vuoden 2014 lopussa. Mentiin naimisiin huhtikuun 2016 lopulla. Toukokuussa saimme tietää syövän levinneen siihen malliin, ettei mitään oo enää tehtävissä. Jäljellä viikkoja tai kuukausia. Veikko totesi, et viiminen kesä. Me elettiin joka päivä viimistä kesäpäivää. Niin täysillä ku sitä nyt saatto elää. Mun mies oli heinäkuun alussa kuollessaan 34 -vuotias. Kesä jäi lyhyeen.</p>
<p dir="ltr">Mä tiedän, et Veikko olis tyytyväinen, jos tietäis et pysyn liikkeellä. Vesalan keikalla musta tuntu, että jollain tavalla se oliki siellä. Takarivissä. Väkijoukossa. Hymyili.</p>
<p dir="ltr">Sinuun minä jään. </p>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-79804052156890521592016-09-15T22:07:00.001+03:002016-09-15T22:07:19.509+03:00SumuaMistä tuli tämä sumu,<br />
joka lankesi varjoksi<br />
arkeni ylle.<br />
Mistä tuli tämä usva,<br />
joka painoi kasvoni<br />
ja esti näkemästä.<br />
Miksi tuuli on tänään<br />
niin hiljainen,<br />
etten kuule sitä myrskyssä.<br />
Miksi kaikki on tyhjää<br />
ja painavaa?<br />
ja niin surua täynnä,<br />
niin surua täynnä.<br />
<br />
Sano suruasi rakkaudeksi<br />
Hanna Ekola<br />
<br />miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-87428954432690527792016-09-13T14:56:00.001+03:002016-09-13T14:56:29.346+03:00Postia oikeaan aikaan<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Miten usein mulle saapuukaan postit just oikeena päivänä. Kuten tänään. Kotona odotti tää kaunis rintakoru yhtä kauniin viestin saattelemana. Oon sanaton. Kiitos.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr1nFPfLsXmqosC_aXeTIJg9pMndAZYWm-2KaDT9W5AKReWTxr5wbTGHLwhGQaDttlBlUxD-NH9oBOG9FEQIgQl5TC4KAU8i895HJJUWXR-3H2BRGU7gXX-dCMES-k_X_AT6uZVbTrXwo/s1600/kuva+-+Copy.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr1nFPfLsXmqosC_aXeTIJg9pMndAZYWm-2KaDT9W5AKReWTxr5wbTGHLwhGQaDttlBlUxD-NH9oBOG9FEQIgQl5TC4KAU8i895HJJUWXR-3H2BRGU7gXX-dCMES-k_X_AT6uZVbTrXwo/s320/kuva+-+Copy.jpg" width="320" /></a></div>
<br />miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-32125130514294992692016-08-09T00:02:00.000+03:002016-08-09T00:02:22.620+03:00Vastapainopäiviä<div dir="ltr">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjleNupP5LDCvxTkrkVHDNVUN1I7doKTftVVWKr4Ej_788A6n9z-4ZIvE_wYbD2mG71Pr4_mr4QA07Elr54o4a59x6GY6BN6EdhyphenhyphenysZUSX1WfGdiydGec4lt7K5QqRpBbLLRQE5P4rm2vs/s1600/IMG_20160808_171256.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjleNupP5LDCvxTkrkVHDNVUN1I7doKTftVVWKr4Ej_788A6n9z-4ZIvE_wYbD2mG71Pr4_mr4QA07Elr54o4a59x6GY6BN6EdhyphenhyphenysZUSX1WfGdiydGec4lt7K5QqRpBbLLRQE5P4rm2vs/s320/IMG_20160808_171256.jpg" width="180" /></a></div>
On päiviä, että makaan koko päivän sängyssä Frendejä katsoen. Keitän välillä kahvia ja syön kylmää grillimakkaraa siivuina. En muista onko niitä päiviä paljon, mutta ne on pitkiä. On öitä, kun oon maailman yksinäisin ihminen. Ja oon tajunnut, että kukaan ei oikeastaan voi auttaa.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Sit mul on näitä vastapainopäiviä. Kahvilassa kahvipoika hymyilee ja kahvi on pahaa muttei se haittaa. Nauran mahani kipeeks naisten kanssa ravintolassa. Kuljen pitkin Turun katuja ja mul on hyvä olla. Mä osaan nykyään nauttia tästä. Mä tiedän, että tulee päiviä etten jaksa nousta sängystä, mutta nyt: elämä, ELÄMÄ!</div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-61085303339025937032016-08-01T11:34:00.000+03:002016-08-01T11:51:34.162+03:00...lähtee raiteelta yksi.<div dir="ltr">
<i>Juna</i><i> lähtee, toinen saapuu. Taustalla kohinaa. Olen miettinyt tämä on hullu maailma.</i></div>
<div dir="ltr">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=bH7xA5bVxoI" target="_blank">Habakuk - Jäljet (linkki)</a></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLxf6h_jSxzfzpAISFe3kCyV9p8DI1_GOlcAbBFQWpEDgsKSE_ERyZ6zT_V6eTeACfIJmZWtl-UnhXJ4sxrveiwN70FdZaiowP1kc91yEPPz4hvAvDd5BfWV9Z2JeLIld-LhaZNwJWF8c/s1600/IMG_20160801_111028890_HDR.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLxf6h_jSxzfzpAISFe3kCyV9p8DI1_GOlcAbBFQWpEDgsKSE_ERyZ6zT_V6eTeACfIJmZWtl-UnhXJ4sxrveiwN70FdZaiowP1kc91yEPPz4hvAvDd5BfWV9Z2JeLIld-LhaZNwJWF8c/s320/IMG_20160801_111028890_HDR.jpg" width="180" /></a></div>
<br /></div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Habakukin viimeisestä keikasta jäi tämä biisi päällimmäisenä käteen. Se kiteyttää aika paljon. Aamuisin kun juon parvekkeella aamukahvia, kuuntelen junien kuulutuksia. Asutaan aseman takana. Tein tätä hyvin pitkälti joka aamu myös ku hoidin Veikkoa kotona. Lähtevät ja tulevat junat, kosketus ulkomaailmaan. Avasin välillä parvekelasit ja annoin tuulla kasvoille. Elämä jatkuu, muualla.</div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-34696439401407100952016-07-26T20:11:00.000+03:002016-07-26T20:11:10.751+03:00Kotona.Olen poissa kotoa.<br />
Alan tuntea, että on aika mennä kotiin.<br />
Astun kotiovesta, kodin tuoksu, lämpö ja turvallisuus.<br />
Rakkaus.<br />
<br />
Olen poissa kotoa.<br />
Alan tuntea, että on aika mennä kotiin.<br />
Astun kotiovesta, näyttää oudolta.<br />
On kylmä, nurkista tuulee oudosti.<br />
Mikään ei ole minun.<br />
Kotini on kuollut.<br />
<br />
Rakkaus, Syvältä kouraiseva, sisäelimet repivä rakkaus.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-16428612367816785652016-07-09T03:45:00.000+03:002016-07-26T20:02:24.466+03:00Veikko 16.4.1982 - 9.7.2016<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihtQyIFMvVzaokO82Um9eJxFyVJN3zCnzUhdvkGRXCjdR-aPQkNMwx6hX92g0cTn288QwGLThLRfoVyDjkoRGXz9DFgUVapxJBdJY3hbFjhbl-t28SVWCKEK8ppq7wBQpoIMFGrTqK_hw/s1600/DSC07571.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihtQyIFMvVzaokO82Um9eJxFyVJN3zCnzUhdvkGRXCjdR-aPQkNMwx6hX92g0cTn288QwGLThLRfoVyDjkoRGXz9DFgUVapxJBdJY3hbFjhbl-t28SVWCKEK8ppq7wBQpoIMFGrTqK_hw/s320/DSC07571.JPG" width="214" /></a></div>
<br />
<br />
Sydän täynnä tuoksuasi<br />
Silmät täynnä hymyistä katsettasi<br />
Ihoni tuntee vielä sinut<br />
Olet poissa<br />
Pidä mulle paikkaamiahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-40956978126623759902016-06-25T01:08:00.000+03:002016-06-25T01:08:00.080+03:00Hyvä Lidl,<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizh7X6SOV5ZSpeYKCzxVnv_FoAOKA_crYUk5iYR0REwa0hiAwIAzPK4QAWd7bjNwYVgCzIK2SiTXuQ61BP6rbL7BiJqLISgzKOFZupUZlU8j3cT0y6ld9bLtgsOnrG2YM8CEMDp70J7u0/s1600/13394889_1216876475011219_944603942_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizh7X6SOV5ZSpeYKCzxVnv_FoAOKA_crYUk5iYR0REwa0hiAwIAzPK4QAWd7bjNwYVgCzIK2SiTXuQ61BP6rbL7BiJqLISgzKOFZupUZlU8j3cT0y6ld9bLtgsOnrG2YM8CEMDp70J7u0/s320/13394889_1216876475011219_944603942_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kävin keskiviikkona taloyhtiön saunassa. Otin 6 minuutin löylyt Veikko-oluen kanssa ja olin 20 minuutissa takaisin sisällä. Otin niin kovat löylyt, että hikipisarat poltti ihoa kun ne tippu. Kyl oli hienoa. Ja miksi tämä on mainitsemisen arvoista? Ne 20 minuuttia saunassa Veikko-oluen kanssa olivat viikkoni ainoita vapaahetkiä.<br />
<br />
Kun näimme mieheni Veikon kanssa tänä kesänä Lidlin seinässä mainoksen "Elä kuin viimeistä kesäpäivää", nauroimme. Miksi? Muistaakseni pyöräilimme juuri viimeistä kertaa yhdessä. Veikko elää nyt viimeistä kesäänsä, ennen kuin syöpä vie voiton. Tuo lause kuvasti täydellisesti sen, miten elimme joka päivän. Joka päivä on viimeinen päivä. Veikko sanoi mulle sillon, että laita Lidlille palautetta hyvästä mainoksesta. Ja nyt mä sen teen hänen kehotuksestaan. Toivottavasti olette ymmärtäneet, miten syvällisen mainoksen olette luoneet.<br />
<br />miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-76968066225137185492016-06-18T15:58:00.000+03:002016-06-18T15:59:13.232+03:00Pikakurssi omaishoitoonOotteko ikinä kattonu sarjaa <i>Pikakurssi kodinostoon</i>? Mä en, mutta huomasin jossain vaiheessa olevain itse sarjassa <i>Pikakurssi omaishoitoon</i>. En tietenkään oikeasti ole, mutta lähiaikoina on tuntunu siltä useasti.<br />
<br />
Mähän tapasin Veikon, kun olin ite vähä omituisessa elämäntilanteessa. Syöksyin kuitenkin pää edellä, rakastuneena. En missään vaiheessa luovuttanu, vaan sitkeästi painoin eteenpäin. Tunsin vahvasti, että tää vaan on oikein. Nyt mä tiedän miksi. Tää kurssi, tää on mulle vaan pakollinen. Mut on siihen laitettu, vaikka en muista ilmoittautuneeni. Siks mä uskon, että mä selviän tästä.<br />
<br />
Meillä käy joka aamu kotihoito. Mun joka aamun vapaat 1,5h, jolloin juon aamukahvini rauhassa. Muun ajan olen valmiustilassa, vaikka kyllähän mä omia juttujani päivällä teen. Koko ajan kuitenkin hälytysvalmiina.<br />
<br />
Eilen meillä lakkas netti toimimasta. Se meni mun jokapäiväisten rutiinien yli. Se vaan oli liikaa. Kai sitä kuitenkin elää jotenkin äärirajoilla, vaikka tunnenkin jaksavani kaiken aika hyvin. Tänään jaksoin hoitaa nettihomman loppuun ja ystävällinen sielu haki meille reitittimen nettiä varten. Olemme kiitollisia tästä ja kaikesta muusta avusta, jota olemme saaneet. Koen, etten ikinäkään pysty kaikkea teille korvaamaan.<br />
<br />
Usein ihmetellään, miten mä oon niin teräsnainen. Tehdäänpä koe. Ota käteesi kirja, tai joku muu lappu jossa on tekstiä ja vie se ihan nenääsi kiinni. Koitappa lukea. Näät jotain, ehkä jopa jonkun kirjaimen tai sanan, mutta muu on hämärän peitossa. Mä oon niin lähellä tätä tilannetta, että en pysty "lukemaan kaikkea tekstiä". Sitä pyörittää arkea ja hoitaa asioita, keskittyy sen hetken asioihin. On liian lähellä, että pystyisi prosessoimaan kaikkea kerralla.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3xArSUVs3DCqkeGkO6ICUOL4LRAdq02s3rVnV_TPbBWJcqohbx8XAWW9ZHQhHNVsSOWL2GSCoTewPg0kQH1cFq3jNTKdz3UT_bnR649y24Jb_aqOFJOcmJzxZhr0UzHeezMXOni8lrVM/s1600/WP_20160617_005+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3xArSUVs3DCqkeGkO6ICUOL4LRAdq02s3rVnV_TPbBWJcqohbx8XAWW9ZHQhHNVsSOWL2GSCoTewPg0kQH1cFq3jNTKdz3UT_bnR649y24Jb_aqOFJOcmJzxZhr0UzHeezMXOni8lrVM/s320/WP_20160617_005+%25282%2529.jpg" width="178" /></a>Mä nautin ulos katselemisesta, sateen haistelusta ikkunan kautta, parvekekasvien kastelusta, värittämisestä, kirjojen ääneen lukemisesta. Tykkään siitä kun vessan peili on taas puhdas, kun saan pyykkikorin tyhjäksi. Kun saan kotihoidon käydessä aamulla pyöräillä apteekkiin vesisateessa. Veikko sano aiemmin, että pakkojen sijaan elämä on täynnä mahdollisuuksia. Mieti, mihin kaikkeen sulla on tänään mahdollisuus.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-44297700976193745632016-05-31T11:19:00.000+03:002016-05-31T11:22:02.068+03:00Häämatkalla hoo kolmosellaJokainen päivä on viimeinen.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Heräämme aamulla, olemme elossa! Aurinko paistaa! Musiikki soi ja haemme kaupasta jäätelöä. Jäätelö sulaa sormiin. Näemme meille rakkaita ihmisiä. Iho palaa auringossa. Kävelemme nurmikolla. Otamme päiväunet.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keitämme ja juomme kahvia. Pihalta tulee sateen tuoksu. Menemme haistelemaan sitä. Puhallamme saippuakuplia auringonlaskuun.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5hFVdDL3OR4qdmSHM_22-3pZAzor5UUWniPIOIe7DjOIxwTnP6IN1TMVeAM19kq6Dq81A3pozCtY7Bi7OcEXxa9tMGVFjWCm3YYa-TrPEOWl2J0b2I_mmkzO5xOnkTFwlzCibmBQrR-w/s1600/13310483_10154224930652171_2712029187886016452_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5hFVdDL3OR4qdmSHM_22-3pZAzor5UUWniPIOIe7DjOIxwTnP6IN1TMVeAM19kq6Dq81A3pozCtY7Bi7OcEXxa9tMGVFjWCm3YYa-TrPEOWl2J0b2I_mmkzO5xOnkTFwlzCibmBQrR-w/s200/13310483_10154224930652171_2712029187886016452_n.jpg" width="200" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Päivä, kokonainen päivä. Kiitämme Luojaamme siitä ja rukoilemme huomiseksi meille uutta hyvää viimeistä päivää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Veikolle annettu ennuste on huono. Elinaikaa on jäljellä viikkoja tai kuukausia. Multa kysytään miten tätä oikein jaksaa. Ei saa jäädä kiinni huonoihin hetkiin. "Joka ainoa päivä on tänään", laulaa Juha Tapio. Meille on annettu tämä hetki. Huomista ei ole luvattu kenellekään. Jokainen päivä on viimeinen. Edelliseen blogitekstiin viitaten: kun itket, itke, ja itke kunnolla. Kun naurat, naura sydämestä. Kun rakastat, rakasta kokonaan.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSCETVyycSXcYFow6j4eX_i_b2NYapmiKbUpRy-jTuEL9doLdNW6FMe99QIvsc4OKFpWQG3C6E0XcQ3ROoO0Oq7vrsfRxIe-MJ4YWMNh8urJmxF5irZILLU3ivtsnrm2x3hGgHguvd5WY/s1600/BS5A1064+copy1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSCETVyycSXcYFow6j4eX_i_b2NYapmiKbUpRy-jTuEL9doLdNW6FMe99QIvsc4OKFpWQG3C6E0XcQ3ROoO0Oq7vrsfRxIe-MJ4YWMNh8urJmxF5irZILLU3ivtsnrm2x3hGgHguvd5WY/s320/BS5A1064+copy1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Mia Perkiö</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Menimme naimisiin 30.4.2016. Nyt kuukautta myöhemmin Veikolla on paikka H3 saattohoito-osastolla. Elämä on karua. Täynnä luopumista. Mutta meillä on tämä päivä. Suosittelen kuuntelemaan Juha Tapion Meillä on aikaa. Joka ainoa päivä on tänään. Voit kuunnella sen vaikka tästä: <a href="https://youtu.be/-TgSzYHu-kU">https://youtu.be/-TgSzYHu-kU</a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCvVMM1YDniwW06iBNq9nWIbUQVHaIM9HmJK1g4S8GjuIRDJNJ1klscU1klmkhcm16lxOoV13wjByPRfnA_YoxzuasTGtrDkdD7qK0m22uYQBzsi5ltMtMmiNTWLFn418WOJD4BGkgkpk/s1600/13313613_10154227113062171_288771559_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCvVMM1YDniwW06iBNq9nWIbUQVHaIM9HmJK1g4S8GjuIRDJNJ1klscU1klmkhcm16lxOoV13wjByPRfnA_YoxzuasTGtrDkdD7qK0m22uYQBzsi5ltMtMmiNTWLFn418WOJD4BGkgkpk/s200/13313613_10154227113062171_288771559_o.jpg" width="110" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmj7MIezE2ZUH4MEKDDRtEE5BuDZzMajWAlM4TeR2FQPLWJGcbhTxHpAo79Gl7NfDUx68ByCN-PeKo70lRWRWSSRCCph-ow5E_dglk0BScdtDy0ndS7gptIbZMyjemjL2GDO7Z0Xp40P8/s1600/13244609_10154221451287171_5495256408057756492_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmj7MIezE2ZUH4MEKDDRtEE5BuDZzMajWAlM4TeR2FQPLWJGcbhTxHpAo79Gl7NfDUx68ByCN-PeKo70lRWRWSSRCCph-ow5E_dglk0BScdtDy0ndS7gptIbZMyjemjL2GDO7Z0Xp40P8/s200/13244609_10154221451287171_5495256408057756492_n.jpg" width="112" /></a></div>
</div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-52950832957211357022016-05-28T23:21:00.001+03:002016-05-28T23:21:51.293+03:00Nyt.<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK-zHV4mYX5SwgwxhLvrgh6YwKDrZmF-a1YIpcXmX-hYrXuTnn_oIxy4tMSH186cy2GpDU5oyu6px5yiWnEE9uAnuOu0cXw07aGAWjaWgyXifblO7CvkPZIch4Xp0vs23CXcbzM0ZftJA/s1600/13310483_10154224930652171_2712029187886016452_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK-zHV4mYX5SwgwxhLvrgh6YwKDrZmF-a1YIpcXmX-hYrXuTnn_oIxy4tMSH186cy2GpDU5oyu6px5yiWnEE9uAnuOu0cXw07aGAWjaWgyXifblO7CvkPZIch4Xp0vs23CXcbzM0ZftJA/s320/13310483_10154224930652171_2712029187886016452_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Eiliseen ei voi palata.<br />
<div>
Huomista ei ole.<br />
Meille on annettu tämä hetki.<br />
Kun naurat, naura sydämestä.<br />
Kun itket, itke kunnolla.<br />
Kun rakastat, rakasta kokonaan.<br />
<br />
<br /></div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-56194850385454123232016-05-19T06:39:00.000+03:002016-05-19T06:39:42.883+03:00Kipua.Kortisoni. En ole aina varma onko se ystävä vai vihollinen. Syötävä sitä on, vaikka se aiheuttaa oireita. Ennen kuin sen saa tasaantumaan oikeaan annokseen, on kasa muita oireita. Oireita. Oireita.<br />
<br />
Kipua.<br />
<br />
Sanoin aiemmin, että on hyviä päiviä, ja niiden välissä jokunen todella paska päivä. On alkanu tuntumaan, että elämä on vaan tasasen raskasta, välissä jokunen hyvä hetkensä. Istun joskus iltaisin puhelin kädessä ja tuijotan nimiä yhteystietolistassa. Saatan kirjoittaa, ja pyyhkiä sen pois. Yleensä en kirjoita mitään. En tiedä mitä sanoisin. Apua? Puhumisesta ei ole aina hyötyä. Tai varsinkaan kirjoittamisesta, kun ei ole sanottavaakaan. Ei ole sanottavaa, vaikka on tarve sanoa. Tikusta asiaa.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-27937842954599512532016-03-06T23:50:00.001+02:002016-03-06T23:50:10.383+02:00Palleaan.On päiviä. Ja on paskoja päiviä. Jotka laittaa toivomaan, että vois vaan oksentaa. Mikään ei ole huonosti, mutta mikään ei ole hyvin. Vihaan sitä. Haluan lyödä maailmaa palleaan. En ikinä enää lähde kotoa mihinkään. Nukkuisin muutaman kuukauden. Yann Tierseniä täysillä kuulokkeista.<br />
<br />
<br />
Tulee seuraava päivä.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-58541387834123206822016-03-01T23:56:00.000+02:002016-03-01T23:56:37.748+02:00Sä oot vahva nainen ja selviät tästä.Sori miehet, tää on naisvoittoinen teksti. Olin tänään tyttöjenillassa. Naiset, mitä mä tekisin ilman teitä! Mietin illan jälkeen erinäisiä asioita. Ensinnäkin päätin taas, että pyrin puhumaan suoraan. Loppu jää lukijan vastuulle.<br />
<br />
Mun elämään on yhtäkkiä ilmestyny joukko vahvoja ja viisaita naisia. Mä en tiedä osaanko mitenkään ilmaista paljon se merkitsee. Ne naiset on suuri syy siihen, että mun nuppi on näin hyvin vielä kasassa. Mä en tiä kuinka paljon mulle jää muistirekisteriin näistä päivistä. Ei ehkä kovin kauheesti. Jotaki kirkkaampia hetkiä, vaikka en tiedä paljon nekin sekottuu keskenään. Kerron silti yhden kohtaamisen. Tarttu olkapäistä kiinni ja vakuutti, etten ole yksin, että selviän. Palaan siihen hetkeen usein.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Selviät tästä, koska <i>sun täytyy.</i></blockquote>
<br />
Mutta miks tuntuu niin vaikeelta pyytää apua? Jää tunne, että jatkuvasti pitäis olla pyytämässä anteeks sitä, että tarttee muita ihmisiä. Miksi?? Eikö se oo vähän typerä ajatus? Ei meistä kukaan vaan selviä täysin yksin. On pakko jaksaa, pakko pärjätä ja pakko puskea eteenpäin. Mä oon yrittäny opetella pyytämään apua. Se ei oo aina helppoa. Mulla on sulle ja itselleni viesti: ei oo häpeä pyytää apua.<br />
<br />
Kantaa monta hetkeä eteenpäin ku saa jonkun olkapäälle välillä tiputtaa pari kyyneltä.<br />
<br />
Multa kysytään välillä miten mulla menee. Mulla menee huonosti, hyvin, mulla menee sekavasti, itken, nauran, ei tunnu miltään, oon surullinen, oon onnellinen, käyn pohjalla ja pääsen taas pinnalle. Yks tämän päivän opetuksista: mulle saa kuulua hyvää. Koska välillä kuuluu hyvää. Heräsin aamulla. Mul on ystäviä. Aurinko paistaa. Rakastan. Oon onnellinen.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0qXZBsSb5jxfhufc6kVUi9aAby8_ag3ICuRVs8aHjbSdHrJ4xYPhT6TCMZH5vpIUwiHckHoEhTtNF1DgXxhhV3X7q6H2bHkZvn_trEpqU6jMdcRtrS9xu38xo3A6_Y4bSvTTh02dcJYA/s1600/11930744_10153574801629161_8372849320512489254_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0qXZBsSb5jxfhufc6kVUi9aAby8_ag3ICuRVs8aHjbSdHrJ4xYPhT6TCMZH5vpIUwiHckHoEhTtNF1DgXxhhV3X7q6H2bHkZvn_trEpqU6jMdcRtrS9xu38xo3A6_Y4bSvTTh02dcJYA/s320/11930744_10153574801629161_8372849320512489254_o.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuulta 2015</td></tr>
</tbody></table>
<br />miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-15111109457548523652016-02-28T22:26:00.002+02:002016-02-28T22:26:52.693+02:00"Kas vain", sanoi...Istuin tässä yhtenä päivä töitten jälkeen Veikon sairaalasängyn vierellä. Tiesin että ne magneettikuvien tulokset on tulleet, mut en viitsiny kysyä. Kai sitä jotenki arvas. Kasvain, jota ei pitäny edes enää olla olemassa, on alkanu taas kasvaa ja ihan kunnon vauhtia. Se oli vähä niinku joku olis lyöny pesäpallomailalla takaraivoon.<br />
<br />
Jaa.<br />
<br />
Hoitojen loppumisesta kuukausi. Huonolta näyttää. En tiedä osasinko mä edes ottaa sitä vastaan. Vähä ku Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelu. Ruotsilla 1000 maalia ja Suomella 1. Mitä luulet kumpi voittaa?<br />
<br />
Multa on kysytty miten mä jaksoin vuosi sitten käydä kaiken läpi. Vastaan, etten tiedä. Miten mä jaksan nyt käydä tän läpi? Vastaan, etten tiedä. Elän päivän kerrallaan, tai sekunnin.<br />
<br />
Ollaan Veikon kanssa käyty muutama kerta Hyvän Paimenen kappelilla EO-illoissa <a href="http://eo.sley.fi/seinajoki" target="_blank">(lue lisää).</a> Koettiin, että meijät otettiin siellä hyvin vastaan. Ja nyt ku matto on taas vedetty meijän alta, on tukiverkko. Meistä välitetään. Mulla on joku paikka johon mennä. Tänään messun jälkeen hymyilin polkiessani sairaalaan. Mul on ystäviä täällä. Mul on ihan oikeesti ystäviä. Ja oon todella kiitollinen.<br />
<br />
Vertailun vuoksi voi lukea mun tuntoja viime elokuulta: <a href="http://omaiseniholla.blogspot.fi/2015/09/kun-ei-ole-enaa-pakko-jaksaa.html" target="_blank">http://omaiseniholla.blogspot.fi/2015/09/kun-ei-ole-enaa-pakko-jaksaa.html</a>.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-67126576770770421112015-09-24T20:39:00.002+03:002015-09-24T20:39:34.134+03:00Eijjo!Kuuntelin Annan haastattelua (<a href="http://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/video-ulkonakopaineita-kokenut-anna-abreu-haukut-tuntuivat-tosi-pahalta/5326186" target="_blank">linkki</a>) eilen ja mietteitä Ayo-biisistä. Sitä sitten prosessoin yön yli ja aamulla töihin pyöräillessäni mulla jotenki kirkastu. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja elämä voittamaan. Tää biisi kuvaa aika hyvin sitä sellasta vapauden tunnetta mikä syntyy ku paineet alkaa helpottaan. Onnellinen ja kiitollinen, vaik taustalla varjostaakin sairaus.<i> Ja pimeässäkin voi tanssia.</i> Kevyt olo. Ku murheet on ollu suuria, ni ilon kokee jotenki täydempänä, vaik sitä murhettakaan ei o vielä unohtanu. Vaikee kuvailla näin niinku sanallisesti. Mut kaikkihan te ootte kohta kuullu tän biisin mistä mä puhun. ;)<br /><br /><i>Missä meidän murheet on (ayo) Jos velvollisuudet on (ayo) Illat viilenee, mutten palele hetken on vielä aurinkoo, mut huolia ei oo.</i><br />
<i><br /></i>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/NTrPWvrczXk/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/NTrPWvrczXk?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<i><br /></i>miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-32529644282913957962015-09-22T22:17:00.000+03:002015-09-22T22:17:08.993+03:00It is where we areAsioita, joita on vaikea kuvailla. Veikko pääsi tänään yhtäkkiä kotiin sairaalasta, kun neukkarit olikin nousseet yllättäen. Löydettiin ihana asunto, johon halutaan muuttaa. Ulkona tuoksuu syksy. Villasukkien varret valmistuivat. Kämppä on ku rytökärpän pesä, Spotify soittaa <i>Can you feel the love tonight</i> ja tanssimme yhden hitaan siinä kaaoksen keskellä.<br />
<br />
<i>And can you feel the love tonight?<br />It is where we are<br />It's enough for this wide-eyed wanderer<br />That we got this far</i><div>
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/25QyCxVkXwQ/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/25QyCxVkXwQ?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div>
<br /></div>
miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5277009909671497725.post-25966607199942420912015-09-19T23:48:00.001+03:002015-09-20T00:17:38.311+03:00Kun ei ole enää pakko jaksaaTämä alkoi viime vuoden lopulla. Olen jaksanyt nämä kuukaudet ihan hyvin. Ensimmäisinä kuukausina ei ollut vaikeaa istua sairaalassa aamusta iltaan ja nukkua ihmisten nurkissa. Oon pyöräillyt sairaalan mäkeä puolityhjillä pyörän kumeilla ja lasketellut kotiin. Itkenyt lasketellassani mäkeä alas tai kokenut selittämätöntä onnen tunnetta. Olen istunut sairaalassa oman jaksamiseni äärirajoilla. Olen vähentänyt omat menoni minimiin. Ei niitä ennenkään paljoa ollut, mutta nyt kun hoidot ovat näiltä näkymin lopuillaan, jaksamisenikin alkaa olla lopuillaan ja mielenterveyteni rakoilla. Ei ole enää pakko jaksaa.<br />
<br />
Tässä pienessä asunnossa, missä minulla ei ole omaa tilaa, eikä paikkaa tavaroilleni, alkaa tulla ahdasta. Meille on tullut Seinäjoen kaupungilta asuntoehdotus. Paikka oli juuri mitä toivoin ja pohjakin vaikutti hyvältä. Asuntoa ei vaan millään päässyt katsomaan. Odotimme yli kaksi viikkoa eikä se vaan ikinä järjestynyt. Jossain vaiheessa siinä musta alkoi yhtenä iltana tuntumaan, että tästä ei tule mitään. Joudumme ikuisesti asumaan tässä pienessä kopperossa. Menetän mielenterveyteni lopullisesti ja musta tulee ihmisraunio. Itkin sen illan ja halusin kuolla.<br />
<br />
Todella usein iltaisin musta tuntuu, että olen yksin. Mä olen niin yksin. Oon yrittäny miettiä onko se totuus vai mun korvieni välissä. Kyllä mä uskon, että se on totuus, vaikka voisin varmaan tehdä asialle jotain, jos mulla olisi voimia. Istun kotona ja toivon pääseväni johonkin, mutta mulla ei ole voimia lähteä, eikä edes huvita yksin. En koe voivani lähteä pois kaupungista, sinne missä tunnen ihmisiä ja missä tapahtuu. En koe voivani lähteä, kun mua tarvitaan täällä. Katson Facebookista, kun joku on käynyt konsertissa, toinen on menossa tai siellä mainostetaan tulevaa tapahtumaa. Musta ei vaan ole yksin lähtijäksi tai en voi lähteä pois kaupungista.<br />
<br />
Yhtenä iltana mainos katkaisi kamelin selän. Joku jakoi Facebookissa mainoksen Porin helluntaiseurakunnan life-illasta missä esiintyy Jippu. Hajosin täysin ja totaalisesti, kun tajusin etten vaan mitenkään pääse sinne lauantaina. Kaveri yritti puhua mulle, että katon Jipun keikkakalenterin onko siellä Seinäjokea, mutta se ei ollut sama asia, ei millään lailla, eikä mitenkään. Halusin juuri tonne ja juuri nyt. Samaan aikaan musta tuntui, että olen todella yksin, vangittu elämääni, en ikinä pääse minnekään, ei o järkeä yrittääkään. Olisi parempi nukkua kaikki aika, niin se menisi nopeammin. Istun viikonloppuni kotona tekemättä mitään. menen töihin maanantaina ja odotan viikonloppua ja istun taas viikonlopun tekemättä mitään. What's the point? Ystäväni yritti saada mua tolpilleni sinä iltana kun viestiteltiin. Ilmeisesti sillä oli vaikutusta kun selvisin siitä.<br />
<br />
Oh, come on! Ei kai kavereita nyt olekaan jos istuu aina vaan kotona. Käy seurakunnassa, hanki harrastuksia ja käy ulkona. Se ei varsinaisesti tunnu siltä, että olisin saamassa kavereita, jos menen yksin kirkkoon, ainoa joka mua tervehtii on portsari ovella ja lähten yksin sieltä pois yhtä ahdistuneena kuin tulinkin. Mä en vaan koe, että musta välitettäis siellä yhtään enempää kuin paikallisessa kuppilassa, tosin siellä sentään tervehditään tiskillä. Myönnän tosin, ettei musta ole oikein tutustumaan ihmisiin.<br />
<br />
Veikko on sairaalassa. Kävin tänään ystävän kanssa katsomassa yhtä asuntoa (eri kuin se edellä mainitsemani). Aurinko paistoi ja kun istuin autoon kaverin viereen ja se lähti ajamaan, mut valtasi jostain syystä tunne siitä, että mä olen vapaa, vapaa lähtemään, en ole yksin, en pelkästään selviä tästä, vaan nautin elämästä. Okei, se tunne kesti jotain 30 sekuntia, mutta mä olen valmis elämään, kun jaksan taas ja mulla on sille taas aikaa.miahttp://www.blogger.com/profile/16745843802706839581noreply@blogger.com0