torstai 19. toukokuuta 2016

Kipua.

Kortisoni. En ole aina varma onko se ystävä vai vihollinen. Syötävä sitä on, vaikka se aiheuttaa oireita. Ennen kuin sen saa tasaantumaan oikeaan annokseen, on kasa muita oireita. Oireita. Oireita.

Kipua.

Sanoin aiemmin, että on hyviä päiviä, ja niiden välissä jokunen todella paska päivä. On alkanu tuntumaan, että elämä on vaan tasasen raskasta, välissä jokunen hyvä hetkensä. Istun joskus iltaisin puhelin kädessä ja tuijotan nimiä yhteystietolistassa. Saatan kirjoittaa, ja pyyhkiä sen pois. Yleensä en kirjoita mitään. En tiedä mitä sanoisin. Apua? Puhumisesta ei ole aina hyötyä. Tai varsinkaan kirjoittamisesta, kun ei ole sanottavaakaan. Ei ole sanottavaa, vaikka on tarve sanoa. Tikusta asiaa.

3 kommenttia: