Vastapainopäiviä

On päiviä, että makaan koko päivän sängyssä Frendejä katsoen. Keitän välillä kahvia ja syön kylmää grillimakkaraa siivuina. En muista onko niitä päiviä paljon, mutta ne on pitkiä. On öitä, kun oon maailman yksinäisin ihminen. Ja oon tajunnut, että kukaan ei oikeastaan voi auttaa.

Sit mul on näitä vastapainopäiviä. Kahvilassa kahvipoika hymyilee ja kahvi on pahaa muttei se haittaa. Nauran mahani kipeeks naisten kanssa ravintolassa. Kuljen pitkin Turun katuja ja mul on hyvä olla. Mä osaan nykyään nauttia tästä. Mä tiedän, että tulee päiviä etten jaksa nousta sängystä, mutta nyt: elämä, ELÄMÄ!

...lähtee raiteelta yksi.

Juna lähtee, toinen saapuu. Taustalla kohinaa. Olen miettinyt tämä on hullu maailma.

Habakuk - Jäljet (linkki)

Habakukin viimeisestä keikasta jäi tämä biisi päällimmäisenä käteen. Se kiteyttää aika paljon. Aamuisin kun juon parvekkeella aamukahvia, kuuntelen junien kuulutuksia. Asutaan aseman takana. Tein tätä hyvin pitkälti joka aamu myös ku hoidin Veikkoa kotona. Lähtevät ja tulevat junat, kosketus ulkomaailmaan. Avasin välillä parvekelasit ja annoin tuulla kasvoille. Elämä jatkuu, muualla.